Iloinen matkustus alkakoon!
Toinen joulukuun rundi alkoi rattoisasti pimeyden ja lumisateen keskellä suunnatessa kohti Vaalaa. Pääsimme kuitenkin hengissä perille (luonnollisesti, kun tätä vielä kirjoitetaan) ja paikalla olimmekin kuin puulla päähän lyödyt. Kukaan ei esittäytynyt eikä me oikeestaa tiedetty ollenkaan, minne mennä ja mitä tehdä.
”Muistan varmaan ikuisesti, kun Sanna kysyi lopulta joltakin, että mitä meidän pitää tehdä” – Minna. Idiootti ! Mitähän meidän pitää tehdä? NO ESIINTYÄ?! ”Voisin puolustautua tähän kohtaan painottamalla, ettei tosiaan kukaan ollut ottamassa meitä vastaan. Salissa oli jonkin hevibändin soundcheck ja äänimies oli vähintäänkin yhtä pihalla kuin me.” – Sanna.
Keikka Vaalassa meni hyvin vaikkakaan yleisöä ei nähty, kai siellä joku oli? Tähän Minnan hienoon lauseeseen siis selvennykseksi, että lavalle suunnatut valot otti niin kirkkaasti silmiin, ettemme nähneet salissa ketään. Huudatuksista ja taputuksista päätellen siellä kuitenkin oli ihmisiä!
Pyhännän majoituksen keittiö
Vaalasta suunnistettiin sitten hmm.. erittäin huonoissa olosuhteissa Pyhäntää kohti ja KIITOS TIETYÖMIEHET VAALA-PYHÄNTÄ VÄLILLÄ!!!! MISSÄ ON CELICAN PUSKURI?! No siellä kai se jossain.. Rest in peace sardiinipurkin puskuri… (Katkeraako?) Pyhännällä löydettiin majapaikka helposti ja ensin pelotti Nurmeshovin jälkeen, että onko tämä nyt niin ku niistä kauhuleffoista, sellainen… motelli. Mutta paikka osottautui oikein somaksi mökin tuoksuiseksi pieneksi huoneeksi semmoisessa rivitalon mallisessa jutussa… Sen jälkeen olikin edessä keikkapaikan etsiminen, jota ei meinattu millään löytää ja jouduttiin turvautumaan nuorisotyöntekijän apuun. Perille päästiin jälleen, MESTARIT! Pienelle paikkakunnalle jälleen maininta mukavan oloisista nuorisotiloista ja huipusta nuoriso-ohjaajasta, Matista. Keikalla meininki oli loistava… Sannan pikkujäätymisestä huolimatta.
Pyhännän majoitus
JA MEHÄN EMME LEPÄÄ, keikan jälkeen käytiin nauttimassa LIMUT(!!!!) majoituspaikan yhteydessä olevassa kuppilassa ja sen jälkeen LIMUJEN(!!!) ääressä huoneessa kirjoitettiin biisiä, jota ei ole vielä edes tehty valmiiksi.. Yölliset hyvät ideat kunniaan(ko)? ”Aamulla menin herättämään Minnaa yhdessä videokameran kanssa. Laitoin valot päälle ja tökin kylkeen. ”/Anna mä nukun viel, mul on pää kipee./” Kiitos siis limujen!” -Sanna
Siinä sitten söimme huoneeseen tuotua aamiaista, jonka jälkeen pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti Ylivieskaa, edelleen surren sitä pudonnutta puskuria. Ylivieska yllätti, sehän oli iso paikka, luultiin pieneksi niin kuin kaikki aiemmat. Ylivieskatalo Akustiikka oli paikkana hieno ja tekniikka toimi. Bäkkärillä oli oikein maukasta vadelmatäytekakkua! Ei mitään moitittavaa järjestelyissä, eikä paikassa, kiitos Ylivieska! Keikan jälkeen saatiin uskomattoman hyvät ruoat Mamma Leonessa, ja jatkettiin mahat täynnä matkaa kohti Oulaisia. Ps. Suosittelemme kyseistä ravintolaa!
Oulaisten majatalo & Minnan berberi - taas...
Oulaisissa oli mieluinen majapaikka myös. Majatalon näköinen soma iso kartanon mallinen talo.. Ja majatalon tätikin oli oikein herttainen. Keikka meni hyvin (ottaen huomioon, että heräsimme juuri päiväunilta) ja meininki oli oikein loistava! UUSI MASKOTTIMME MOOPI sai myös paljon huomiota erityisesti tytöiltä. Moopi on vaaleanpunainen nalle. Mistä nimi Moopi? Se jääköön salaisuudeksi… Nuorisotalolla saimme masut täyteen riisipuuroa ja glögiä jutellessamme nuorison kanssa.
Sanna ja aina yhtä sekaisin oleva laukku.
”Tämä Minnan kehuma soma majatalo oli silti aika pelottava yöllä. Minna se jo tuhisi vieressä, ja ite en saanut millään unta. Ajattelin käydä pyörähtämässä ulkona, mutta en millään uskaltanut, kun oltiin siellä jätti-isossa talossa kahdestaan.. Viestittelin J:n kanssa, joka sanoi, että ota nalle kainaloon ja mene sen kanssa ulos. NO MITÄ SITÄ. Mieleen pamahti suoraan pätkä kauhuleffasta, jossa pikkutyttö seisoo kartanon käytävällä roikottaen nallea kädestä, kenties ikkuna on jossain tytön edessä ja tytön varjo piirtyy lattialle. HYI! Jäin siis vaan kuuntelemaan Minnan tuhinaa ja lopulta nukahdin.” -Sanna
Oulaisten keikkapaikan suuri ja mahtava juliste, jonka me itse sotkimme...
Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen (Minna nukkui oikein söpösti tuhisten, Sanna näki painajaisia yllämainitusta leffapätkästä) oli edessä vielä viides ja viimeinen keikka Pyhäjoella. Käytiin syömässä Pyhäjoen pizzeriassa, ja pyörähdettiin kahvittelemassa kaverin luona. Sitten olikin soundcheckin aika. Mutta missä äänimies? Sitä ei ollut!
”Minna onneksi tekniikan ihmelapsena pelasti meidät pinteestä, elämänsä ensimmäistä kertaa miksasi ääntäni. Kyllähän sillä pelotti!” -Sanna
Keikka meni Pyhäjoellakin hyvin ja maskottimme Moopi pääsi jopa fanikuviin!
Kiitosta saatiin paljon jokaiselta kiertueen keikalta. Kuin myös me haluamme kiittää kaikkien keikkojen järjestäjiä, tämä oli huippu rundi, tälläisiä lisää!
Pakkasterkuin Santtu ja Minttu
keikka, kiertue, Oulainen, Pyhäjoki, Pyhäntä, Vaala, Ylivieska